Julkeat naiset

Tulvan sivuilla lukijat määrittelevät  feminististä seksiä näin:

”NAISTA EI KOHDELLA reikänä. Feministiä ei naida, feministin kanssa naidaan.”

”FEMINISTINEN SEKSI ON naisten välistä seksiä, johon ei liity omistussuhteita kuten avioliittoa, tai naisten ja miesten välistä seksiä, joissa nainen on toimija ja koskematon, mies vastaanottaja (esim. anaaliseksi, jossa naisella on strap-on). Silloin seksi ei uusinna ja vahvista kulttuurisia valtarakenteita, mutta voi voimauttaa. Myös masturbointi on feminististä seksiä. Sänkyyni ovat tervetulleita vain naiset. Seksissä jokaisella on valta määritellä omat rajansa.”

Kummakerhon sivuilla viitataan Tulvan artikkeliin: ”Onko feministinen seksi vain lesboseksiä, ts. seksiä jossa ei naida ja tulla naiduksi? (Tai jossa halu tulla naiduksi ja naida ovat ainakin epäilyttäviä, heteromaailma hiipimässä varkain makuuhuoneeseen)”. Jutussa on viitteitä myös Anna Kontulan ja Tästä äiti varoitti – kirjan ympärillä pyörineestä keskustelusta. Anna on kritisoinut valtavirtafeminismiä, joka ei ole pystynyt uudistumaan eikä käsittelemään seksiin liittyviä valtarakenteita, esimerkiksi prostituutiota. Feminismi on käynyt läpi tyypillisen kiertokulun – kapina on loppunut, kun oma etu on turvattu – ja nykyään valkoiset keskiluokkaiset naiset karsinoivat kaikki naiset, naiseuden ja seksin luomiinsa lokeroihin.  Ensimmäisen ja toisen aallon feminismi on tuottanut seksikäsityksen, jossa nainen ei saa olla objekti, pelkkä reikä. Naisen on aina oltava subjekti, määriteltävä rajansa ja vapautensa (vrt. kommentit yllä) – nainen ei saa luopua kontrollista. Yhtä aikaa haluava ja halun kohteena oleminen ei ole sallittua. Säädyttömyydet, rivoudet, sadomasokismi, julkiset orgasmit ja vessaseksi on vuosikymmeniä ollut varattu lähinnä homomiesten diskurssiin ja kuvastoon, vaikka sukupuoli ei ole seksin ainoa eriarvoistava luokka.

Feminismin ja lesbouden suhde on luonnollisesti aina ollut läheinen. Feminismin myötä lesbous politisoitui ja nainen/feministi saattoi olla vapaa vain irrottautuessaan suhteista miesten maailmaan. Lesboseksinkin piti olla kaunista, hellää, tiedostavaa – suoranainen radikaalifeminismin kliimaksi.

Halu nähdä nainen pelkkänä pantavana reikänä punaisissa huulissa ja koroissa tai panna konttaavaa ja kuolaavaa feministiä strap-onilla – myös tähän haluun pitää olla oikeus.

Heteroseksin mielekkyyden kyseenalaistaminen herättää tunteita. Pysyn silti kannassani: On kokonaan eri konsepti nussia niin että molemmat saavat fyysistä tyydytystä (heteroseksi) kuin että nussii toista vaikkapa kädellään niin että oma mielihyvä on kokonaan henkistä (lesboseksi).

Ja harvassa ovat ne miehet jotka tyydyttäisivät naisensa ja jäisivät itse ilman – naiset tekevät tätä heterosuhteissa kaiken aikaa.

Kyllähän lesbotkin voivat nauttia samaan aikaan, on 69-sento, on feeldoe-sauvat. Minulle ne eivät koskaan ole olleet mikään juttu.

Toisen nussiminen orgasmiin/orgasmimereen asti on huikea kokemus. Se on altruistista. Ja on yhtä kaikennielevä kokemus tulla toisen naisen nussimaksi, saada vain ottaa ja ottaa ja ottaa.

Törmäsin ruokatunnilla yhteen kaveriin, skenessä paljon näkyvään ja kuuluvaan lesboon. Hän kertoi maakuntatyöreissuillaan joskus nussivansa miesten kanssa. Mukaan oli tarttunut kotipitsakokkia ja insinööriä. Pekkaa ja Hannua. Aamulla hän ei miehiä enää sietänyt, ja selitti olevansa lesbo.

Siinä missä heteronaisia kannustetaan kokeilemaan kerran naista, lesbojen on kerran lesboiksi ryhdyttyään pitäydyttävä naisissa – poikkeamia ei katsota hyvällä, ei vaikka kuinka panettaisi.

Kaveri ei koskaan Hesassa kerro näistä reissuistaan miesten kanssa.

– Mitä naiset tekevät keskenään dark roomissa?

– Lukevat runoja.

Nussiminen julkisissa tiloissa ei ole ainoa tärkeä asia. On tärkeää myös suudella. Pysähtyä liikennevaloihin ja painaa huulet yhteen, avata ne. On tärkeää suudella intohimoisesti ratikkapysäkillä. Kokeilla kielenkärjellä toisen hampaiden purupintaa kaupan edessä. Unohtaa ympäröivä maailma ja upota suudelmaan missä ja milloin tahansa.

Muistan mieslauman Aleksanterin teatterin edessä, ne vislasivat, joku huusi ”lisää imua!” ja me purskahdimme nauruun. Kun avasin silmäni, yksi miehistä nosti minulle peukalonsa ylöspäin, toivottamaan onnea. Vaikka kyseessä olisi voinut olla klassinen ”pääsenkö mukaan kolmanneksi?” -heteromiesfantasma, se ei tuntunut siltä. Aurinko paistoi, oli kaunista, olimme kauniita, ja ainakin se onnea toivottanut mies vilpittömän näköinen.

Muistan teinityttölauman suojatien toisella laidalla, ne kikattivat kun suutelin sinua sormeni niskahiustesi lomassa. Ajattelin että tämä voi olla jollekin tytöistä ensimmäinen kerta kun he näkevät että on oikein suudella naista, että aikuisetkin tekevät sitä, ettei sen tarvitse olla välivaihe eikä mennä ohi. Toivoin istuttaneeni kipinän jonnekin noiden epävarmojen, ylimeikattujen silmien taakse.

Sen ei tarvitse mennä ohi.

Olin ennen bisse. Bi-seksuaali. Ajattelin että nussin ketä haluan, että sukupuolella ei ole väliä, että ihastun ihmiseen. Mutta koska en tiennyt skenestä mitään, enkä tiennyt mistä naisista pitäviä naisia löytyisi, päädyin aina seurustelemaan miesten kanssa. Naisten kanssa minulla oli vain lyhyitä, intohimoisia ja uteliaita seksikokemuksia.

Piti kasvaa monta vuosikymmentä ennenkuin sain kokea ensimmäisen oikean suhteeni naisen kanssa. Ja toki myös ensimmäinen oikea naiseroni. Sitten ensimmäinen eronjälkeinen naissuhteeni, sitten uusi naisrakastuminen.

Tajusin miten kuulun yhteen naiskehon kanssa. Sen pehmeyden ja pyöreyden ja kurvikkuuden. Sen piilotetun voiman. Tajusin miten kulmikkaita ja luisia ja kovia ovat miehet, ja että heillä kaikilla on penis. Unohdin mitä kyrvällä tehdään, mikä siinä oli se juttu joskus.  Tajusin miten rinnat ja pillu ja perse ovat asiat joihin haluan upota.

Ehkä minulla oli huonoja miehiä, ajattelee joku. Minä ajattelen että olin eksyksissä oleva lesbo. Tajusin että heteroseksi on parhaimmillaankin peniskeskeistä. Naisen orgasmi on välietappi kohti varsinaista asiaa eli miehen laukeamista. Heteroseksi on pumppaamista, ejakulatiivista, huipentuvaa, ja lineaarista.

Naisen kanssa sängyssä oleminen on kaikkea muuta. Se on epälineearista, se on rihmasto, se purkautuu ja latautuu saman tien uudelleen, se on maisema, se on matka joka ei pääty. Siinä on lukuisia huippuja ja laaksoja, se jatkuu ja jatkuu, ja koko iho muuttuu sukupuolielimeksi. Naisen kanssa voi myös nussia, siitä olen jo kirjoittanut täällä. Kukaan ei mies ei ole koskaan pannut minua kunnes itken. Naiseni kanssa itken usein: onnesta.

Kun olin bisse, pidin siitä että naiset nussivat minua. Olin kömpelö ja epävarma. Nyt kun minusta on tulossa lesbo, haluan nussia naisia itse. Itsevarmasti, kohtuuttomasti, kovaa ja kauniisti. Panna heitä kunnes he itkevät.

Ikävä ei tunnu päässä eikä sydämessä, se tuntuu iholla. Ihoni kaipaa kosketusta, silitystä, raapimista, puremista, hyväilyä, puristusta, hipaisua.

Ajattelen käsiäsi, ajattelen käsittämättömän kirkasta ihoasi.

Haluaisin köllähtää vierellesi sängylle niin että vatsamme painautuisivat pehmeinä yhteen. Haluaisin halata sinua niin että rintasi puristuvat omiani vasten. Upottaa pääni rintojesi väliin. Maata kyljelläni vieressäsi, takapuoleni lantiossasi kiinni.

Haluaisin sinun silittävän minua pitkin vedoin. Haluaisin sinun satuttavan minua määrätietoisesti. Haluaisin sinun ottavan minut takaapäin. Haluaisin sinun pujottavan sormesi hiusteni lomaan. Olla objektisi. Sinut subjektikseni.

Haluaisin kävellä kanssasi aurinkoisella Esplanadilla yhteisen salaisuuden kanssa. Haluaisin että käsivartemme hipaisisivat toisiaan vahingossa ja me pysähtyisimme kesken askelen koska olisi pakko suudella kun taas muistimme miltä toisen iho tuntui.

Haluaisin suudella sinua liikennevaloissa. Haluaisin suudella sinua tanssilattialla, kassajonossa ja mielenosoituksessa. Haluaisin suudella sinua kauppakeskuksessa, marssilla, konsertissa, kotimatkalla ja lähtöselvityksessä.

Ja tottakai tahtoisin myös mouruta edessäsi kuin kiimainen kissa. Tahtoisin nostaa perseeni korkealle ja näyttää sinulle miten haluan. Tahtoisin nostaa rintani kaula-aukosta esille kesken tiskaamisen, jättää alushousut kotiin ja antaa sinun nähdä pilluni terassilla niin ettei kukaan muu huomaa. Haluaisin nähdä silmiesi kipinän, kun näen niistä että kohta, kohta, ihan pian. Näen silmistäsi suoraan jalkoväliisi.

Yritän olla kärsivällinen ja kiltti. Tahtoisin suudella, painaa sormeni niskaasi, poskiasi vasten. Tuntea kätesi ristiselässäni, lapaluitteni välissä.  Miten rakastan kätesi painoa juuri siinä. Olen lähdössä lentoon mutta sinä pidät minut maassa kiinni, olet minun ankkurini, minun maani, minun painovoimani, minun.

Naiseni saa minut tuntemaan itseni naiseksi.

Naiseni on suuri ja pieni, hänen kanssaan asioista voi tehdä suuria tai pieniä. Pidän hänen tavastaan yhdistää liha ja tietoisuus, oleva ja olematon, näkyvä ja näkymätön.

Nainen on kesyttänyt vartalonsa ja lävistänyt nänninsä. Niihin voi laittaa roikkumaan maailman painon, ja aina ne vain venyvät. Hänen rintansa ovat ylväät, korkeat majakat. Navigoin niiden perusteella pimeässä ja sumussa, joskus myös aurinkoisena päivänä. Julkisten katseiden perusteella en ole ainoa, joka niin tekee. Bussikuskit, Siwan kassa, mies liikennevaloissa – majakan ympärillä ei ole karikoita, sillä naisen kaulukset ovat suuria, kuten myös rinnat.  Majakkaan on antoisaa kiivetä: aloittaa tasaiselta maalta,  tasoittaa puuskuttavaa hengitystä tasanteilla, jokaisella lihaksella odottaa ylhäältä avautuvaa maisemaa.

Naiseni pyöreät, isot rinnat – ne soveltuvat mainiosti tiukkaan sitomiseen, hyväilyyn, nukkumiseen – kaikenlaiseen merenkäyntiin.

En sijoita hänen ajatuksiaan päähän, sillä naiseni ajattelee myös lanteillaan. Hän tietää kuinka kävellä, kuinka pyörittää lantiota, kuinka aloittaa liike selkärangasta, keuhkoista; liike, jonka mukana koko katu keinuu. Tulen ostamaan hänelle vielä monet punaiset korkokengät.

Sulan suureen hymyyn, kun hän ennen menkkoja on kuin kovakuorinen karkki – käyttää teräviä sanoja, kyseenalaistaa, ”Hei noi on kaksi ihan eri diskurssia” – mutta pysyy sisältä pehmeänä, jopa valuvana. Annan hänen olla.

Pillu. Aina erilainen. Punainen, tummanpunainen, pinkki, vaalea. Sisältä joskus korkeakupolinen katedraali, joskus mystinen luola, jossa ennen minua ovat vierailleet vain villieläimet. Karhea ja sileä, kova ja pehmeä. Kasvava, turpoava, joustava, väsyvä, pystyvä, tunteva.

Kun ajattelen hänen käsiään, tunnen ne heti jalkojeni välissä. Pitkät sormet. Käteni pitää paikasta hänen lapaluidensa välissä, estää häntä lähtemästä lentoon. Kun katselen häntä takaapäin, käteni etsiytyy hänen ristiselkänsä kuoppaan, lähteeseen tai maljaan, joka on aina täynnä –  en ole vielä juonut siitä  tarpeeksi. Käteni ja katseeni  hänen ihollaan – kaunista.

Miesten rinnalla tunsin itseni liian suureksi ja vaaralliseksi. Nainen ja voimakas, dominoiva seksuaalisuus – harvalla miehellä riitti rohkeutta sanoa vastaan, viedä, kyseenalaistaa. Olen tavannut myös naisia, joille naiseus oli yksityistä tai toiseutta – tälle naiselle ei. Pidän siitä, että naista ei tarvitse vetää perässä. Ei tarvitse soutaa eikä huovata. Pidän siitä, kuinka paljon meillä on sanoja, joiden avulla otamme haltuun tekstejä, tiloja, tunteita ja maailmoja. Miten tuotamme tekstejä. Hänen kanssaan olen tutustunut muun muassa kikherneisiin. Toisillemme olemme esitelleet uusia ihmisiä ja uusi tapoja olla.

Lounastreffit:  jumalaista seksiä invavessassa, tilaa ojentaa jalkani käsinojille, täydellinen kulma, minun kuolaani lattialla, tuhat orgasmia, märkää lattialla joka puolella, huohotan peilin sumeaksi, heitän pään takakenoon, se mahtuu sinne, sinä mahdut sisääni, hakkaat, venytät minut äärimmilleni ja minä puren käteeni jäljen ettei huutoni kuuluisi.

Lounastreffit: cesar-salaattia ja uuniperunaa, hormonikirous, vauvojen huutelua naapuripöydästä, yhä kireämmäksi käyvä keskustelu, kovemmiksi käyvä lasten itku, kyyneleesi, minun pms:ni, ilma loppuu.

Lounaskahvit mukaan ja Kiasman taakse: kyyneleeni, kyyneleesi, halauksemme. Ripsiväriä paidalla. Märkiä länttejä olkapäällä. Nyyhkyttävät lupaukset, anteeksipyynnöt, rauhoittuvat lupaukset, hymyt, naurut, ryhdit, luottamus. Käsikynkkää kohti toimistoa. Hame ja farkut.

Iltapäivä toimistolla ja minä saan tekstatulla koodikysymyksellä alakerran kahvilasta punaisen ruusun. Liikutus.

Kaikki tuntuu tapahtuvan taas samaan aikaan. Niin monta tilaa ja paikkaa ja aikaa päällekkäin. Huimaa kuin seisoisi jyrkänteellä.