Eilen halusit kättä. Katsoin ruskeisiin silmiisi kahvikupin yli ja virnistin. Puristin sormeni pöydän alla nyrkkiin ja reiteni yhteen. Jalkojen välissä alkoi tuttu pyörretuuli kiertää kehää ja supistella sisätilaani kasaan. ”Onko sulla hanskoja ja liukkaria?” minä kysyin. Nyökkäsit. Nousimme pöydästä ja kävelimme naistenhuoneeseen peräkanaa.

(Miten kätevä olla samaa sukupuolta! Paitsi että voimme vaihdella ja lainata hajuvesiä ja korkokenkiä ja sukkahousuja, voimme kävellä mihin tahansa vessaan peräkkäin eikä kukaan ymmärrä että siinä olisi mitään epätavallista.)

Cafe Lasipalatsissa ei ole invavessaa. Invavessat ovat tilavia. Ahtauduimme pikkuruiseen koppiin ja suljimme oven. Laskimme käsilaukkumme päällekkäin suljetulle wc-istuimen kannele. Sinun jalkasi tärisivät jo, purin huultani. Halusin sinua, janosin ottamistasi. ”Edestä vai takaa”, minä kysyin. Äänesi oli jo käheä: ”takaapäin”. Pidit lateksihansikasta auki kun työnsin käteni siihen. Huokasit kun se napsahti ranteeni ympärille. Annoit minulle pussillisen liukastevoidetta ja käännyit selin. Pudotit housusi nilkkoihin, minä nojasin selkäni lukittuun oveen ja laskeuduin kyykkyyn. Jalkasi olivat levällään, pillusi avoin ja kostea.

Kaadoin liukkarin hanskalle ja hankasin käteni pilluasi vasten kokonaan liukkaaksi.Painoin poskeni pakaraasi vasten, kuuntelin hengitystäsi kun työnnyin sisään ensin vain ihan vähän. Olet sisältä suloinen ja kattosi on karhea kuin persikankivi. Pyysit minua kokonaan. Pidin lanteistasi kiinni ja tulin sinun sisääsi. Otin sinut kämmenelleni ja sinä hehkuit nyrkkini ympärillä. Sinä huusit, joku veti vessan, minä hymyilin, minä liikuin kunnes räjähdit kokonaan.

Mä kävelimme ulos, sinä ensin, minä jälkeesi. Aurinko oli kirkas ja lokit kirkuivat terassin yllä. Tartuin sinua olkapäästä koska tiesin etteivät jalkasi kantaneet vielä kunnolla.