Pudotan vaatteet päältäni kävellessäni suoraan sängylle kontalleni. Aluksi hengitän, niin kuin yleensä hengitetään – ajattelematta, tiedostamatta, passiivisesti. Nenän kautta, suu kiinni.  Suorin käsivarsin ja suljetuin silmin odotan ensimmäistä kosketustasi.

Sormenpäät. Sormet.

Suu aukeaa, hengitys muuttuu raskaaksi. Ilmavirta tuntuu iholla. Tyhjennän keuhkoni sinua varten, työnnän itseäni sinua vasten, haluan nopeasti kaiken. Happea enemmän haluan sisääni kätesi, sirot naiselliset sormesi.

Rystyset.

Tulen tietoiseksi eläimellisestä hengityksestäni – suusta valuu jo kuolaa, kätesi ottaa tilaa keuhkoiltani, hengitys korisee. Rintakehä laajenee ja supistuu, hengityksestä tulee lihallista – nielu, henkitorvi, keuhkopussit, pallea. Haluan, haluan, haluan.

Koko käsi.

Taivas. Hengitän kättäsi.