Naiseni saa minut tuntemaan itseni naiseksi.

Naiseni on suuri ja pieni, hänen kanssaan asioista voi tehdä suuria tai pieniä. Pidän hänen tavastaan yhdistää liha ja tietoisuus, oleva ja olematon, näkyvä ja näkymätön.

Nainen on kesyttänyt vartalonsa ja lävistänyt nänninsä. Niihin voi laittaa roikkumaan maailman painon, ja aina ne vain venyvät. Hänen rintansa ovat ylväät, korkeat majakat. Navigoin niiden perusteella pimeässä ja sumussa, joskus myös aurinkoisena päivänä. Julkisten katseiden perusteella en ole ainoa, joka niin tekee. Bussikuskit, Siwan kassa, mies liikennevaloissa – majakan ympärillä ei ole karikoita, sillä naisen kaulukset ovat suuria, kuten myös rinnat.  Majakkaan on antoisaa kiivetä: aloittaa tasaiselta maalta,  tasoittaa puuskuttavaa hengitystä tasanteilla, jokaisella lihaksella odottaa ylhäältä avautuvaa maisemaa.

Naiseni pyöreät, isot rinnat – ne soveltuvat mainiosti tiukkaan sitomiseen, hyväilyyn, nukkumiseen – kaikenlaiseen merenkäyntiin.

En sijoita hänen ajatuksiaan päähän, sillä naiseni ajattelee myös lanteillaan. Hän tietää kuinka kävellä, kuinka pyörittää lantiota, kuinka aloittaa liike selkärangasta, keuhkoista; liike, jonka mukana koko katu keinuu. Tulen ostamaan hänelle vielä monet punaiset korkokengät.

Sulan suureen hymyyn, kun hän ennen menkkoja on kuin kovakuorinen karkki – käyttää teräviä sanoja, kyseenalaistaa, ”Hei noi on kaksi ihan eri diskurssia” – mutta pysyy sisältä pehmeänä, jopa valuvana. Annan hänen olla.

Pillu. Aina erilainen. Punainen, tummanpunainen, pinkki, vaalea. Sisältä joskus korkeakupolinen katedraali, joskus mystinen luola, jossa ennen minua ovat vierailleet vain villieläimet. Karhea ja sileä, kova ja pehmeä. Kasvava, turpoava, joustava, väsyvä, pystyvä, tunteva.

Kun ajattelen hänen käsiään, tunnen ne heti jalkojeni välissä. Pitkät sormet. Käteni pitää paikasta hänen lapaluidensa välissä, estää häntä lähtemästä lentoon. Kun katselen häntä takaapäin, käteni etsiytyy hänen ristiselkänsä kuoppaan, lähteeseen tai maljaan, joka on aina täynnä –  en ole vielä juonut siitä  tarpeeksi. Käteni ja katseeni  hänen ihollaan – kaunista.

Miesten rinnalla tunsin itseni liian suureksi ja vaaralliseksi. Nainen ja voimakas, dominoiva seksuaalisuus – harvalla miehellä riitti rohkeutta sanoa vastaan, viedä, kyseenalaistaa. Olen tavannut myös naisia, joille naiseus oli yksityistä tai toiseutta – tälle naiselle ei. Pidän siitä, että naista ei tarvitse vetää perässä. Ei tarvitse soutaa eikä huovata. Pidän siitä, kuinka paljon meillä on sanoja, joiden avulla otamme haltuun tekstejä, tiloja, tunteita ja maailmoja. Miten tuotamme tekstejä. Hänen kanssaan olen tutustunut muun muassa kikherneisiin. Toisillemme olemme esitelleet uusia ihmisiä ja uusi tapoja olla.