Punainen amomaxia

Hain sinut kotoa autolla. Odotin autossa, tarkistin huulipunan peilistä. Olimme leikkineet ajatuksella, että tulisin hakemaan sinua punaisella avoautolla, painaisin kaasua, auto ulvoisi, minä nauraisin, sinun vaaleat hiuksesi hulmuaisivat kevätillassa. Autossa olisi virtaviivaiset, ilmanvastusta vähentävät puskurit, sinun puskurisi imisivät katseet ja ilman ympäriltään.

Ajoimme päättömästi kehäteitä, moottoriteitä, pikkuteitä. Katuja, kujia. Keskustan mukulakivikatuja, moottoritien uutta sileää asfalttia. 60 km/h, 80 km/h ja 120 km/h.

Moottoritiellä käteni siirtyi reideltä kosteaan jalkoväliisi. Levitit, nojasit, kaasutit. Nostit jalkasi kojelaudalle, vastaantulevat rekkamiehet olisivat näkymästä innoissaan. Näkökenttäni kapeni vauhdista, sormeni kastuivat. Tila oli päällekkäinen, yhtä aikaa yksityinen ja julkinen, pysyvä ja liikkuva. Mitkään fysiikan lait eivät tuntuneet pätevän, sillä vauhtimme oli kaksinkertaista: seksiä liikkuvassa autossa. Nopeuden yksikkönä toimi pikemminkin seksuaalisuus kuin kilometrimäärä tunnissa.

”Vauhti, jolla auto jättää liikkumattoman maiseman taakseen,

synnyttää ruumiini ympärille aivan tietynlaisen tilan, lakien ulkopuolisen kapean tilan,

jossa alastomuus näyttäytyy ilman häpeää, eläimellisesti.”

Catherine Millet: Mustasukkaisuus

Pysähdyimme levähdysalueella, mutta huomasimme tarvitsevamme oman tien venäläisten rekkojen ja lapsiperheiden farmareiden sijaan. Käänsin auton soratielle, sinut autoa vasten. Oli kevät, metsässä kohisi lehtivihreä, meissä veri ja tunteet, takana moottoritie.

Tämä oli ensimmäisiä iltoja, jolloin liikuimme yhdessä.

 

Keskiviikon lounas @ Corona

 

Seksin subjektit ja objektit

Tulvan sivuilla lukijat määrittelevät  feminististä seksiä näin:

”NAISTA EI KOHDELLA reikänä. Feministiä ei naida, feministin kanssa naidaan.”

”FEMINISTINEN SEKSI ON naisten välistä seksiä, johon ei liity omistussuhteita kuten avioliittoa, tai naisten ja miesten välistä seksiä, joissa nainen on toimija ja koskematon, mies vastaanottaja (esim. anaaliseksi, jossa naisella on strap-on). Silloin seksi ei uusinna ja vahvista kulttuurisia valtarakenteita, mutta voi voimauttaa. Myös masturbointi on feminististä seksiä. Sänkyyni ovat tervetulleita vain naiset. Seksissä jokaisella on valta määritellä omat rajansa.”

Kummakerhon sivuilla viitataan Tulvan artikkeliin: ”Onko feministinen seksi vain lesboseksiä, ts. seksiä jossa ei naida ja tulla naiduksi? (Tai jossa halu tulla naiduksi ja naida ovat ainakin epäilyttäviä, heteromaailma hiipimässä varkain makuuhuoneeseen)”. Jutussa on viitteitä myös Anna Kontulan ja Tästä äiti varoitti – kirjan ympärillä pyörineestä keskustelusta. Anna on kritisoinut valtavirtafeminismiä, joka ei ole pystynyt uudistumaan eikä käsittelemään seksiin liittyviä valtarakenteita, esimerkiksi prostituutiota. Feminismi on käynyt läpi tyypillisen kiertokulun – kapina on loppunut, kun oma etu on turvattu – ja nykyään valkoiset keskiluokkaiset naiset karsinoivat kaikki naiset, naiseuden ja seksin luomiinsa lokeroihin.  Ensimmäisen ja toisen aallon feminismi on tuottanut seksikäsityksen, jossa nainen ei saa olla objekti, pelkkä reikä. Naisen on aina oltava subjekti, määriteltävä rajansa ja vapautensa (vrt. kommentit yllä) – nainen ei saa luopua kontrollista. Yhtä aikaa haluava ja halun kohteena oleminen ei ole sallittua. Säädyttömyydet, rivoudet, sadomasokismi, julkiset orgasmit ja vessaseksi on vuosikymmeniä ollut varattu lähinnä homomiesten diskurssiin ja kuvastoon, vaikka sukupuoli ei ole seksin ainoa eriarvoistava luokka.

Feminismin ja lesbouden suhde on luonnollisesti aina ollut läheinen. Feminismin myötä lesbous politisoitui ja nainen/feministi saattoi olla vapaa vain irrottautuessaan suhteista miesten maailmaan. Lesboseksinkin piti olla kaunista, hellää, tiedostavaa – suoranainen radikaalifeminismin kliimaksi.

Halu nähdä nainen pelkkänä pantavana reikänä punaisissa huulissa ja koroissa tai panna konttaavaa ja kuolaavaa feministiä strap-onilla – myös tähän haluun pitää olla oikeus.

 

Poikkeava lesbo

Törmäsin ruokatunnilla yhteen kaveriin, skenessä paljon näkyvään ja kuuluvaan lesboon. Hän kertoi maakuntatyöreissuillaan joskus nussivansa miesten kanssa. Mukaan oli tarttunut kotipitsakokkia ja insinööriä. Pekkaa ja Hannua. Aamulla hän ei miehiä enää sietänyt, ja selitti olevansa lesbo.

Siinä missä heteronaisia kannustetaan kokeilemaan kerran naista, lesbojen on kerran lesboiksi ryhdyttyään pitäydyttävä naisissa – poikkeamia ei katsota hyvällä, ei vaikka kuinka panettaisi.

Kaveri ei koskaan Hesassa kerro näistä reissuistaan miesten kanssa.

 

Naisia dark roomin partaalla

– Mitä naiset tekevät keskenään dark roomissa?

– Lukevat runoja.

 

Naiseni anatomiaa ja ontologiaa

Naiseni saa minut tuntemaan itseni naiseksi.

Naiseni on suuri ja pieni, hänen kanssaan asioista voi tehdä suuria tai pieniä. Pidän hänen tavastaan yhdistää liha ja tietoisuus, oleva ja olematon, näkyvä ja näkymätön.

Nainen on kesyttänyt vartalonsa ja lävistänyt nänninsä. Niihin voi laittaa roikkumaan maailman painon, ja aina ne vain venyvät. Hänen rintansa ovat ylväät, korkeat majakat. Navigoin niiden perusteella pimeässä ja sumussa, joskus myös aurinkoisena päivänä. Julkisten katseiden perusteella en ole ainoa, joka niin tekee. Bussikuskit, Siwan kassa, mies liikennevaloissa – majakan ympärillä ei ole karikoita, sillä naisen kaulukset ovat suuria, kuten myös rinnat.  Majakkaan on antoisaa kiivetä: aloittaa tasaiselta maalta,  tasoittaa puuskuttavaa hengitystä tasanteilla, jokaisella lihaksella odottaa ylhäältä avautuvaa maisemaa.

Naiseni pyöreät, isot rinnat – ne soveltuvat mainiosti tiukkaan sitomiseen, hyväilyyn, nukkumiseen – kaikenlaiseen merenkäyntiin.

En sijoita hänen ajatuksiaan päähän, sillä naiseni ajattelee myös lanteillaan. Hän tietää kuinka kävellä, kuinka pyörittää lantiota, kuinka aloittaa liike selkärangasta, keuhkoista; liike, jonka mukana koko katu keinuu. Tulen ostamaan hänelle vielä monet punaiset korkokengät.

Sulan suureen hymyyn, kun hän ennen menkkoja on kuin kovakuorinen karkki – käyttää teräviä sanoja, kyseenalaistaa, ”Hei noi on kaksi ihan eri diskurssia” – mutta pysyy sisältä pehmeänä, jopa valuvana. Annan hänen olla.

Pillu. Aina erilainen. Punainen, tummanpunainen, pinkki, vaalea. Sisältä joskus korkeakupolinen katedraali, joskus mystinen luola, jossa ennen minua ovat vierailleet vain villieläimet. Karhea ja sileä, kova ja pehmeä. Kasvava, turpoava, joustava, väsyvä, pystyvä, tunteva.

Kun ajattelen hänen käsiään, tunnen ne heti jalkojeni välissä. Pitkät sormet. Käteni pitää paikasta hänen lapaluidensa välissä, estää häntä lähtemästä lentoon. Kun katselen häntä takaapäin, käteni etsiytyy hänen ristiselkänsä kuoppaan, lähteeseen tai maljaan, joka on aina täynnä –  en ole vielä juonut siitä  tarpeeksi. Käteni ja katseeni  hänen ihollaan – kaunista.

Miesten rinnalla tunsin itseni liian suureksi ja vaaralliseksi. Nainen ja voimakas, dominoiva seksuaalisuus – harvalla miehellä riitti rohkeutta sanoa vastaan, viedä, kyseenalaistaa. Olen tavannut myös naisia, joille naiseus oli yksityistä tai toiseutta – tälle naiselle ei. Pidän siitä, että naista ei tarvitse vetää perässä. Ei tarvitse soutaa eikä huovata. Pidän siitä, kuinka paljon meillä on sanoja, joiden avulla otamme haltuun tekstejä, tiloja, tunteita ja maailmoja. Miten tuotamme tekstejä. Hänen kanssaan olen tutustunut muun muassa kikherneisiin. Toisillemme olemme esitelleet uusia ihmisiä ja uusi tapoja olla.

 

”Kuun lopussa on maatalousnäyttely Kokkolassa.”

Maalla leipä on ruista ja aviomies on löydetty naapurikunnasta.
Jokaisen pöydän päällä on liina, kukallinen tai kirjottu.
Mitä ei ole tai mikä ei ole mahdollista, sitä ei tavoitella, siihen tyydytään.
Tavaran lainaaminen on sallittua, rahan ei. Pihakoivun kaaduttua naapurin isäntä tuo kysymättä sirkkelinsä lainaksi.
Täällä minuus on suhteessa hehtaarien määrään – tilaa on paljon, mutta kaikki on salaojitettua – rajat, ojat ja omat on piirretty karttoihin, joita säilytetään kaikkien nähtävänä kunnantalon arkistossa.

Olla tarkoittaa täällä omistaa.

Seksuaalisuudelle on maalla kaksi tilaa ja aikaa – nuorena sitä voidaan harjoittaa luonnossa, vanhempana makuuhuoneessa. Ennen avioliittoa tai sen jälkeen. Sukupuolia on kaksi ja ne ovat eksplisiittisesti esitettyjä. Naiseus pilkottaa punaisen esiliinan ja miehuus hiestä värjääntyneen lippiksen alta.

Aikoja on neljä: kevät, kesä, syksy, talvi. Kaikki aika on helposti mitattavaa, lineaarista ja kronologista: mennyt, nykyinen, tuleva.

Maalla on ajat ja paikat, mutta ei samanlaista päällekkäisyyttä, simultaanisuutta tai samanaikaisuutta kuin kaupungissa, jossa jokaisella tilalla ja ajalla voi olla useita funktioita.

Maalla ollessani kaipaan kaupungin toiseutta,  rivoutta ja julkeutta – sitä mikä ei ensi silmäyksellä näy, vaan mikä täytyy tuottaa; sitä mikä tekee kaupungista paikan sijaan tilan. Baudelairen ajatuksia hengittäviä katuja, kahviloita, vessoja, porttikongeja. Tilojen paradoksaalista yksityisyyttä, joka on sosiaalisissa suhteissa tuotettua, ei annettua, sillä julkisuus ei ole tilan tai kaupungin ominaisuus, vaan yhteisön luoma ulottuvuus.

 

Hengitän haluani

Pudotan vaatteet päältäni kävellessäni suoraan sängylle kontalleni. Aluksi hengitän, niin kuin yleensä hengitetään – ajattelematta, tiedostamatta, passiivisesti. Nenän kautta, suu kiinni.  Suorin käsivarsin ja suljetuin silmin odotan ensimmäistä kosketustasi.

Sormenpäät. Sormet.

Suu aukeaa, hengitys muuttuu raskaaksi. Ilmavirta tuntuu iholla. Tyhjennän keuhkoni sinua varten, työnnän itseäni sinua vasten, haluan nopeasti kaiken. Happea enemmän haluan sisääni kätesi, sirot naiselliset sormesi.

Rystyset.

Tulen tietoiseksi eläimellisestä hengityksestäni – suusta valuu jo kuolaa, kätesi ottaa tilaa keuhkoiltani, hengitys korisee. Rintakehä laajenee ja supistuu, hengityksestä tulee lihallista – nielu, henkitorvi, keuhkopussit, pallea. Haluan, haluan, haluan.

Koko käsi.

Taivas. Hengitän kättäsi.

 

Julkinen ja yksityinen tila ovat kulttuurisia konstruktioita

”Yksityinen on ehkä ollut se tila, jossa naiset ovat toimineet, mutta samalla on muistettava, että se on myös tila, johon naiset on pakotettu ja jossa heitä on hallittu. Yksityinen ei siis ole naisten tila vaan tila johon naiset on pistetty.”

– Linturi

Naisten huoneet on rakennettu lapsia ja hoivaamista varten – Flamingo Span lastenallas on sijoitettu naisten suihkujen eteen! – kun taas miesten tilat, perinteisesti kaupunki ja kadut, on rakennettu toisten katselemista ja tarkkailua varten. Näin julkinen ja yksityinen tila ovat kulttuurisia konstruktioita kuten sukupuolikin.

 

Hesburger, Kaisaniemen Fennia-talo

– Saisinko vessan oven auki, kiitos?

Hesburger ei ole juhannuksena auki, mutta viereiset pikaruokalat ovat. Odotat minua sovitusti yhden hengen naistenhuoneessa.  Avaat oven pieneen vessaan. Kummastelemme tilaihmettä käytävältä.

– Ei me mahduta tänne, tämä on liian pieni. Mä käyn hakemassa avaimen lastenhoitohuoneeseen.

*

– Saisinko avaimen lastenhoitohuoneeseen, kysyn.
– Ei ole, ei ole.
– Miten niin ei ole?
– Se on Hesburgerin vessa.

*

– Ei niillä ole avainta lastenhoitohuoneeseen, mennäänkö jonnekin muualle?
– Ei jaksa etsiä, ollaan täällä.
– Housut alas, käännä pylly tänne.

*

Huokaat, käännyt ja avaat housut. Ei suudelmia, kaikki on pikaa. Vessa on ahdas; vain lavuaari ja peili. Pidän peileistä, siitä ettei katse katoa, vaikka ruumis ajoittain niin tekisikin. Lindströmin punasininen logo hehkuu narkkarivalossa käsipaperi- ja saippuatelineissä. Huojuvan, ohuen seinän takana wc-istuin. Täytämme koko tilan.

Vedän hanskan käteen, muistan miltä rintasi tuntuivat bussissa, muistan miten koetit peittää kourivan käteni. Nyt paljastat ja levität kaiken, teet kehostasi tarjottimen. Liukkaria. Nojaat käsilläsi seinään ja katsot peiliin, notkistat selkäsi, jonne muodostuu lavuaarin muotoinen kuoppa. Seison takanasi ja työnnän vahingossa selälläni oven auki.

– Kulta, nojaa poikittain sinne nurkkaan, ei me mahduta näin.
Ensimmäinen kosketus, yksi sormi ja huulesi aukeavat. Olit joutunut odottamaan, ajattelemaan. Pidän siitä että ajatuksesi harhailee, mutta kehosi ei. Tulen sisääsi, sormi kerrallaan, työntäminen on raskasta, tilaa ei ole.

Askeleita. Ovi aukeaa.

– Tää on varattu.

Nainen näkee vain selkäni, joka täyttää koko oviaukon, mutta ei nyrkkiäni, joka täyttää naiseni.

En ole hellä, en ole varovainen, en ole säädyllinen. En kursaile, en vitkastele, en emmi. Haluan poistaa tiukkuutesi, haluan tulla ja mennä miten sattuu niin että sinua sattuu. Huudat. Otat tukea huojuvasta seinästä, kalusteista, pelkään että peili tai lavuaari tippuu painostasi. Liikutan kättäni sisälläsi, vain pieni puristus, mutta liike säteilee koko kehoosi, takapuolesi, lihasi värisee.

Pikapano pikaruokalan vessassa.

Poistumme naistenhuoneesta. Jälkeenpäin syömme thaimaalaisessa. Haluaisin käydä kuivaamassa valuvan pilluni jossain vessassa.