Kirje väsyneiden päivien keskeltä

Me riitelimme taas. Kiasman terassilla porotti aurinko, minä itkin, sinä itkit, me emme koskeneet toisiimme.  Kolme tuntia tiukkaa analyysia. Me yritämme. Maailma vaatii mahdottomia. Me käytämme loputtomasti energiaa selvitäksemme annetuista olosuhteista: kohtuuttomista työmääristä, huonoista esimiehistä, loputtomista rahahuolista, terveyden pettämisestä, ystävyyssuhteiden ristiaallokoista, vanhempien vaateista.

Ja sitten on me kaksi, me joiden pitäisi olla toisillemme lähteet, ne joista ammennamme voimaa. Ja me olemme niin väsyneitä kohdatessammme toisemme että emme jaksa kuin kiukutella ja syytää pahoja sanoja. Loukkaannumme epäolennaisuuksista, näemme asiat mustavalkoisina, kärjistämme ja provoisoimme: olemme idiootteja.

Kieleni työntyi suuhusi yhden kerran, puhuimme toistemme suihin: ”onko sulla hanskoja” ”mennään”. Nousimme pöydästä, säntäsimme kohti naistenhuonetta. Jotain tuttua tämän muukalaisuuden keskelle.

Otin sinut, olit niin tuttu, oli ihanaa olla sisälläsi. Olit ihan hiljaa ja äärimmilläsi. Yli äyräydesi. Lauettuasi käänsit minut seinää vasten ja tahdoit minut.

En osannut enää.

Sormesi sisälläni, en osannut niitä. En osannut rentoutua, tunsin itseni metalliseksi sisältä, en osannut olla, en osannut päästää sinua sisään. Olin kolinaa ja kovuutta, en pehmeä ollenkaan. Aloin itkeä. Pyysin sinua lopettamaan. En muistanut kättäsi enää. Sitä minä itkin. Se oli pitkä itku.

Me opimme kyllä. Ota minut taas syliisi. Tule sisääni ihan hiljaa, löydä tie minuun. Ota minut kämmenellesi ja anna levätä siinä. Me selviämme.

 

Keskiviikon lounas @ Corona

 

Lesboseksi on eri asia

Heteroseksin mielekkyyden kyseenalaistaminen herättää tunteita. Pysyn silti kannassani: On kokonaan eri konsepti nussia niin että molemmat saavat fyysistä tyydytystä (heteroseksi) kuin että nussii toista vaikkapa kädellään niin että oma mielihyvä on kokonaan henkistä (lesboseksi).

Ja harvassa ovat ne miehet jotka tyydyttäisivät naisensa ja jäisivät itse ilman – naiset tekevät tätä heterosuhteissa kaiken aikaa.

Kyllähän lesbotkin voivat nauttia samaan aikaan, on 69-sento, on feeldoe-sauvat. Minulle ne eivät koskaan ole olleet mikään juttu.

Toisen nussiminen orgasmiin/orgasmimereen asti on huikea kokemus. Se on altruistista. Ja on yhtä kaikennielevä kokemus tulla toisen naisen nussimaksi, saada vain ottaa ja ottaa ja ottaa.

 

”Kiinnostus samaan sukupuoleen on vain teini-iän kokeiluvaihe”

Nussiminen julkisissa tiloissa ei ole ainoa tärkeä asia. On tärkeää myös suudella. Pysähtyä liikennevaloihin ja painaa huulet yhteen, avata ne. On tärkeää suudella intohimoisesti ratikkapysäkillä. Kokeilla kielenkärjellä toisen hampaiden purupintaa kaupan edessä. Unohtaa ympäröivä maailma ja upota suudelmaan missä ja milloin tahansa.

Muistan mieslauman Aleksanterin teatterin edessä, ne vislasivat, joku huusi ”lisää imua!” ja me purskahdimme nauruun. Kun avasin silmäni, yksi miehistä nosti minulle peukalonsa ylöspäin, toivottamaan onnea. Vaikka kyseessä olisi voinut olla klassinen ”pääsenkö mukaan kolmanneksi?” -heteromiesfantasma, se ei tuntunut siltä. Aurinko paistoi, oli kaunista, olimme kauniita, ja ainakin se onnea toivottanut mies vilpittömän näköinen.

Muistan teinityttölauman suojatien toisella laidalla, ne kikattivat kun suutelin sinua sormeni niskahiustesi lomassa. Ajattelin että tämä voi olla jollekin tytöistä ensimmäinen kerta kun he näkevät että on oikein suudella naista, että aikuisetkin tekevät sitä, ettei sen tarvitse olla välivaihe eikä mennä ohi. Toivoin istuttaneeni kipinän jonnekin noiden epävarmojen, ylimeikattujen silmien taakse.

Sen ei tarvitse mennä ohi.

 

Miksi nussin enää vain naisten kanssa?

Olin ennen bisse. Bi-seksuaali. Ajattelin että nussin ketä haluan, että sukupuolella ei ole väliä, että ihastun ihmiseen. Mutta koska en tiennyt skenestä mitään, enkä tiennyt mistä naisista pitäviä naisia löytyisi, päädyin aina seurustelemaan miesten kanssa. Naisten kanssa minulla oli vain lyhyitä, intohimoisia ja uteliaita seksikokemuksia.

Piti kasvaa monta vuosikymmentä ennenkuin sain kokea ensimmäisen oikean suhteeni naisen kanssa. Ja toki myös ensimmäinen oikea naiseroni. Sitten ensimmäinen eronjälkeinen naissuhteeni, sitten uusi naisrakastuminen.

Tajusin miten kuulun yhteen naiskehon kanssa. Sen pehmeyden ja pyöreyden ja kurvikkuuden. Sen piilotetun voiman. Tajusin miten kulmikkaita ja luisia ja kovia ovat miehet, ja että heillä kaikilla on penis. Unohdin mitä kyrvällä tehdään, mikä siinä oli se juttu joskus.  Tajusin miten rinnat ja pillu ja perse ovat asiat joihin haluan upota.

Ehkä minulla oli huonoja miehiä, ajattelee joku. Minä ajattelen että olin eksyksissä oleva lesbo. Tajusin että heteroseksi on parhaimmillaankin peniskeskeistä. Naisen orgasmi on välietappi kohti varsinaista asiaa eli miehen laukeamista. Heteroseksi on pumppaamista, ejakulatiivista, huipentuvaa, ja lineaarista.

Naisen kanssa sängyssä oleminen on kaikkea muuta. Se on epälineearista, se on rihmasto, se purkautuu ja latautuu saman tien uudelleen, se on maisema, se on matka joka ei pääty. Siinä on lukuisia huippuja ja laaksoja, se jatkuu ja jatkuu, ja koko iho muuttuu sukupuolielimeksi. Naisen kanssa voi myös nussia, siitä olen jo kirjoittanut täällä. Kukaan ei mies ei ole koskaan pannut minua kunnes itken. Naiseni kanssa itken usein: onnesta.

Kun olin bisse, pidin siitä että naiset nussivat minua. Olin kömpelö ja epävarma. Nyt kun minusta on tulossa lesbo, haluan nussia naisia itse. Itsevarmasti, kohtuuttomasti, kovaa ja kauniisti. Panna heitä kunnes he itkevät.

 

Haluaisin kävellä yhteisen salaisuuden kanssa

Ikävä ei tunnu päässä eikä sydämessä, se tuntuu iholla. Ihoni kaipaa kosketusta, silitystä, raapimista, puremista, hyväilyä, puristusta, hipaisua.

Ajattelen käsiäsi, ajattelen käsittämättömän kirkasta ihoasi.

Haluaisin köllähtää vierellesi sängylle niin että vatsamme painautuisivat pehmeinä yhteen. Haluaisin halata sinua niin että rintasi puristuvat omiani vasten. Upottaa pääni rintojesi väliin. Maata kyljelläni vieressäsi, takapuoleni lantiossasi kiinni.

Haluaisin sinun silittävän minua pitkin vedoin. Haluaisin sinun satuttavan minua määrätietoisesti. Haluaisin sinun ottavan minut takaapäin. Haluaisin sinun pujottavan sormesi hiusteni lomaan. Olla objektisi. Sinut subjektikseni.

Haluaisin kävellä kanssasi aurinkoisella Esplanadilla yhteisen salaisuuden kanssa. Haluaisin että käsivartemme hipaisisivat toisiaan vahingossa ja me pysähtyisimme kesken askelen koska olisi pakko suudella kun taas muistimme miltä toisen iho tuntui.

Haluaisin suudella sinua liikennevaloissa. Haluaisin suudella sinua tanssilattialla, kassajonossa ja mielenosoituksessa. Haluaisin suudella sinua kauppakeskuksessa, marssilla, konsertissa, kotimatkalla ja lähtöselvityksessä.

Ja tottakai tahtoisin myös mouruta edessäsi kuin kiimainen kissa. Tahtoisin nostaa perseeni korkealle ja näyttää sinulle miten haluan. Tahtoisin nostaa rintani kaula-aukosta esille kesken tiskaamisen, jättää alushousut kotiin ja antaa sinun nähdä pilluni terassilla niin ettei kukaan muu huomaa. Haluaisin nähdä silmiesi kipinän, kun näen niistä että kohta, kohta, ihan pian. Näen silmistäsi suoraan jalkoväliisi.

Yritän olla kärsivällinen ja kiltti. Tahtoisin suudella, painaa sormeni niskaasi, poskiasi vasten. Tuntea kätesi ristiselässäni, lapaluitteni välissä.  Miten rakastan kätesi painoa juuri siinä. Olen lähdössä lentoon mutta sinä pidät minut maassa kiinni, olet minun ankkurini, minun maani, minun painovoimani, minun.

 

Naiseni anatomiaa ja ontologiaa

Naiseni saa minut tuntemaan itseni naiseksi.

Naiseni on suuri ja pieni, hänen kanssaan asioista voi tehdä suuria tai pieniä. Pidän hänen tavastaan yhdistää liha ja tietoisuus, oleva ja olematon, näkyvä ja näkymätön.

Nainen on kesyttänyt vartalonsa ja lävistänyt nänninsä. Niihin voi laittaa roikkumaan maailman painon, ja aina ne vain venyvät. Hänen rintansa ovat ylväät, korkeat majakat. Navigoin niiden perusteella pimeässä ja sumussa, joskus myös aurinkoisena päivänä. Julkisten katseiden perusteella en ole ainoa, joka niin tekee. Bussikuskit, Siwan kassa, mies liikennevaloissa – majakan ympärillä ei ole karikoita, sillä naisen kaulukset ovat suuria, kuten myös rinnat.  Majakkaan on antoisaa kiivetä: aloittaa tasaiselta maalta,  tasoittaa puuskuttavaa hengitystä tasanteilla, jokaisella lihaksella odottaa ylhäältä avautuvaa maisemaa.

Naiseni pyöreät, isot rinnat – ne soveltuvat mainiosti tiukkaan sitomiseen, hyväilyyn, nukkumiseen – kaikenlaiseen merenkäyntiin.

En sijoita hänen ajatuksiaan päähän, sillä naiseni ajattelee myös lanteillaan. Hän tietää kuinka kävellä, kuinka pyörittää lantiota, kuinka aloittaa liike selkärangasta, keuhkoista; liike, jonka mukana koko katu keinuu. Tulen ostamaan hänelle vielä monet punaiset korkokengät.

Sulan suureen hymyyn, kun hän ennen menkkoja on kuin kovakuorinen karkki – käyttää teräviä sanoja, kyseenalaistaa, ”Hei noi on kaksi ihan eri diskurssia” – mutta pysyy sisältä pehmeänä, jopa valuvana. Annan hänen olla.

Pillu. Aina erilainen. Punainen, tummanpunainen, pinkki, vaalea. Sisältä joskus korkeakupolinen katedraali, joskus mystinen luola, jossa ennen minua ovat vierailleet vain villieläimet. Karhea ja sileä, kova ja pehmeä. Kasvava, turpoava, joustava, väsyvä, pystyvä, tunteva.

Kun ajattelen hänen käsiään, tunnen ne heti jalkojeni välissä. Pitkät sormet. Käteni pitää paikasta hänen lapaluidensa välissä, estää häntä lähtemästä lentoon. Kun katselen häntä takaapäin, käteni etsiytyy hänen ristiselkänsä kuoppaan, lähteeseen tai maljaan, joka on aina täynnä –  en ole vielä juonut siitä  tarpeeksi. Käteni ja katseeni  hänen ihollaan – kaunista.

Miesten rinnalla tunsin itseni liian suureksi ja vaaralliseksi. Nainen ja voimakas, dominoiva seksuaalisuus – harvalla miehellä riitti rohkeutta sanoa vastaan, viedä, kyseenalaistaa. Olen tavannut myös naisia, joille naiseus oli yksityistä tai toiseutta – tälle naiselle ei. Pidän siitä, että naista ei tarvitse vetää perässä. Ei tarvitse soutaa eikä huovata. Pidän siitä, kuinka paljon meillä on sanoja, joiden avulla otamme haltuun tekstejä, tiloja, tunteita ja maailmoja. Miten tuotamme tekstejä. Hänen kanssaan olen tutustunut muun muassa kikherneisiin. Toisillemme olemme esitelleet uusia ihmisiä ja uusi tapoja olla.

 

Tämänpäiväisen lesboelämän päällekkäiset tilat

Lounastreffit:  jumalaista seksiä invavessassa, tilaa ojentaa jalkani käsinojille, täydellinen kulma, minun kuolaani lattialla, tuhat orgasmia, märkää lattialla joka puolella, huohotan peilin sumeaksi, heitän pään takakenoon, se mahtuu sinne, sinä mahdut sisääni, hakkaat, venytät minut äärimmilleni ja minä puren käteeni jäljen ettei huutoni kuuluisi.

Lounastreffit: cesar-salaattia ja uuniperunaa, hormonikirous, vauvojen huutelua naapuripöydästä, yhä kireämmäksi käyvä keskustelu, kovemmiksi käyvä lasten itku, kyyneleesi, minun pms:ni, ilma loppuu.

Lounaskahvit mukaan ja Kiasman taakse: kyyneleeni, kyyneleesi, halauksemme. Ripsiväriä paidalla. Märkiä länttejä olkapäällä. Nyyhkyttävät lupaukset, anteeksipyynnöt, rauhoittuvat lupaukset, hymyt, naurut, ryhdit, luottamus. Käsikynkkää kohti toimistoa. Hame ja farkut.

Iltapäivä toimistolla ja minä saan tekstatulla koodikysymyksellä alakerran kahvilasta punaisen ruusun. Liikutus.

Kaikki tuntuu tapahtuvan taas samaan aikaan. Niin monta tilaa ja paikkaa ja aikaa päällekkäin. Huimaa kuin seisoisi jyrkänteellä.

 

Miksi emme pysy sisällä?

Miksi emme voi pitää seksuaalisuuttamme omana tietonamme ja toteuttaa itseämme lakanoiden välissä kuten asiallista olisi?

• Koska pitää aina tulla ulos siitä muotista joka on annettu.
• Koska kaappeja ei tarvita.
• Koska julkisissa vessoissa nussiminen on osa homomiesten historiaa: häpeän ja salailun aikautta.
• Koska häpeä pitää ottaa haltuun ja emansipoida.
• Koska haluamme olla julkisen tilan subjekteja.
• Koska emme kumarra ostamisen alttareita.

Mitä me haluamme?

• Olla mahtumatta muotteihin: naisen, tyttöystävän, lesbon, kuluttajan tai kaupunkilaisen.
• Kasvaa suuremmiksi kuin annettu tila.
• Venytella identiteettiämme kaikkiin ilmansuuntiin.
• Rikkoa normeja.
• Situationistilaisittain detournata julkista tilaa, toimia väärin, rikkoa, tehdä toisin.
• Murtaa (hetero)matriisin.
• Kirjoittaa kirjeitä toisillemme.
• Laajentaa kaupunkikuvaa, omaamme ja muiden: Kun on kerran nussinut kahvilan tai ravintolan vessassa, ei se paikka enää palaa entiselleen: mielikuva ravintolasta on sekoitus tuoleja, mattoa, kaakelia, lattea, tunnelmaa, siideriä tai salaattia ja kiimaa, tuoksuja, tiukkuutta tai tilavuutta, orgasmeja, huohotusta, hikipisaroita. Juuri sen kerran hikipisaroiden makua ylähuulen yläpuolella.

Minä tiedän että julkisessa tilassa liikkuu lapsia, ja heitä me kunnioitamme. Me siivoamme jälkemme emmekä tuo seksuaalisuuttamme kenenkään silmille.

Minä olen entinen tavaratalon kerrossiivooja, enkä laita ketään alipalkattua ylityöllistettyä siivoojaa korjaamaan mehujamme. Me keräämme omat roskamme ja pyyhimme omat eritteemme.

 

Tänään haluan yksityiseen tilaan

Tänään en halua laueta kaupungissa. Tänään en kaipaa katseita enkä exhibitionismia. Tänään en kaipaa kättäsi sisälleni. Tänään en tahdo bussikuskin lipovan huuliaan ja katsovan kourivia käsiäsi kesähameeni kaula-aukon sisällä.

Tänään olen väsynyt ja vähän pikkuinen. Tänään maailma on suuri ja taivas korkea.

Tänään minä tahdon omaan kotiini yksityisten seinieni sisään, omaan sänkyyni, sinun viereesi, puhtaisiin lakanoihin suihkun kautta, kahvia mukillisen ikkunalaudelle,  ruusun näkyville, hiljaista musiikkia, raukeita ajatuksia.

Tänään tahdon käpertyä syliin kerälle ja nukahtaa ihoasi vasten.