Perusasiat


Tulvan sivuilla lukijat määrittelevät  feminististä seksiä näin:

”NAISTA EI KOHDELLA reikänä. Feministiä ei naida, feministin kanssa naidaan.”

”FEMINISTINEN SEKSI ON naisten välistä seksiä, johon ei liity omistussuhteita kuten avioliittoa, tai naisten ja miesten välistä seksiä, joissa nainen on toimija ja koskematon, mies vastaanottaja (esim. anaaliseksi, jossa naisella on strap-on). Silloin seksi ei uusinna ja vahvista kulttuurisia valtarakenteita, mutta voi voimauttaa. Myös masturbointi on feminististä seksiä. Sänkyyni ovat tervetulleita vain naiset. Seksissä jokaisella on valta määritellä omat rajansa.”

Kummakerhon sivuilla viitataan Tulvan artikkeliin: ”Onko feministinen seksi vain lesboseksiä, ts. seksiä jossa ei naida ja tulla naiduksi? (Tai jossa halu tulla naiduksi ja naida ovat ainakin epäilyttäviä, heteromaailma hiipimässä varkain makuuhuoneeseen)”. Jutussa on viitteitä myös Anna Kontulan ja Tästä äiti varoitti – kirjan ympärillä pyörineestä keskustelusta. Anna on kritisoinut valtavirtafeminismiä, joka ei ole pystynyt uudistumaan eikä käsittelemään seksiin liittyviä valtarakenteita, esimerkiksi prostituutiota. Feminismi on käynyt läpi tyypillisen kiertokulun – kapina on loppunut, kun oma etu on turvattu – ja nykyään valkoiset keskiluokkaiset naiset karsinoivat kaikki naiset, naiseuden ja seksin luomiinsa lokeroihin.  Ensimmäisen ja toisen aallon feminismi on tuottanut seksikäsityksen, jossa nainen ei saa olla objekti, pelkkä reikä. Naisen on aina oltava subjekti, määriteltävä rajansa ja vapautensa (vrt. kommentit yllä) – nainen ei saa luopua kontrollista. Yhtä aikaa haluava ja halun kohteena oleminen ei ole sallittua. Säädyttömyydet, rivoudet, sadomasokismi, julkiset orgasmit ja vessaseksi on vuosikymmeniä ollut varattu lähinnä homomiesten diskurssiin ja kuvastoon, vaikka sukupuoli ei ole seksin ainoa eriarvoistava luokka.

Feminismin ja lesbouden suhde on luonnollisesti aina ollut läheinen. Feminismin myötä lesbous politisoitui ja nainen/feministi saattoi olla vapaa vain irrottautuessaan suhteista miesten maailmaan. Lesboseksinkin piti olla kaunista, hellää, tiedostavaa – suoranainen radikaalifeminismin kliimaksi.

Halu nähdä nainen pelkkänä pantavana reikänä punaisissa huulissa ja koroissa tai panna konttaavaa ja kuolaavaa feministiä strap-onilla – myös tähän haluun pitää olla oikeus.

Heteroseksin mielekkyyden kyseenalaistaminen herättää tunteita. Pysyn silti kannassani: On kokonaan eri konsepti nussia niin että molemmat saavat fyysistä tyydytystä (heteroseksi) kuin että nussii toista vaikkapa kädellään niin että oma mielihyvä on kokonaan henkistä (lesboseksi).

Ja harvassa ovat ne miehet jotka tyydyttäisivät naisensa ja jäisivät itse ilman – naiset tekevät tätä heterosuhteissa kaiken aikaa.

Kyllähän lesbotkin voivat nauttia samaan aikaan, on 69-sento, on feeldoe-sauvat. Minulle ne eivät koskaan ole olleet mikään juttu.

Toisen nussiminen orgasmiin/orgasmimereen asti on huikea kokemus. Se on altruistista. Ja on yhtä kaikennielevä kokemus tulla toisen naisen nussimaksi, saada vain ottaa ja ottaa ja ottaa.

Nussiminen julkisissa tiloissa ei ole ainoa tärkeä asia. On tärkeää myös suudella. Pysähtyä liikennevaloihin ja painaa huulet yhteen, avata ne. On tärkeää suudella intohimoisesti ratikkapysäkillä. Kokeilla kielenkärjellä toisen hampaiden purupintaa kaupan edessä. Unohtaa ympäröivä maailma ja upota suudelmaan missä ja milloin tahansa.

Muistan mieslauman Aleksanterin teatterin edessä, ne vislasivat, joku huusi ”lisää imua!” ja me purskahdimme nauruun. Kun avasin silmäni, yksi miehistä nosti minulle peukalonsa ylöspäin, toivottamaan onnea. Vaikka kyseessä olisi voinut olla klassinen ”pääsenkö mukaan kolmanneksi?” -heteromiesfantasma, se ei tuntunut siltä. Aurinko paistoi, oli kaunista, olimme kauniita, ja ainakin se onnea toivottanut mies vilpittömän näköinen.

Muistan teinityttölauman suojatien toisella laidalla, ne kikattivat kun suutelin sinua sormeni niskahiustesi lomassa. Ajattelin että tämä voi olla jollekin tytöistä ensimmäinen kerta kun he näkevät että on oikein suudella naista, että aikuisetkin tekevät sitä, ettei sen tarvitse olla välivaihe eikä mennä ohi. Toivoin istuttaneeni kipinän jonnekin noiden epävarmojen, ylimeikattujen silmien taakse.

Sen ei tarvitse mennä ohi.

Olin ennen bisse. Bi-seksuaali. Ajattelin että nussin ketä haluan, että sukupuolella ei ole väliä, että ihastun ihmiseen. Mutta koska en tiennyt skenestä mitään, enkä tiennyt mistä naisista pitäviä naisia löytyisi, päädyin aina seurustelemaan miesten kanssa. Naisten kanssa minulla oli vain lyhyitä, intohimoisia ja uteliaita seksikokemuksia.

Piti kasvaa monta vuosikymmentä ennenkuin sain kokea ensimmäisen oikean suhteeni naisen kanssa. Ja toki myös ensimmäinen oikea naiseroni. Sitten ensimmäinen eronjälkeinen naissuhteeni, sitten uusi naisrakastuminen.

Tajusin miten kuulun yhteen naiskehon kanssa. Sen pehmeyden ja pyöreyden ja kurvikkuuden. Sen piilotetun voiman. Tajusin miten kulmikkaita ja luisia ja kovia ovat miehet, ja että heillä kaikilla on penis. Unohdin mitä kyrvällä tehdään, mikä siinä oli se juttu joskus.  Tajusin miten rinnat ja pillu ja perse ovat asiat joihin haluan upota.

Ehkä minulla oli huonoja miehiä, ajattelee joku. Minä ajattelen että olin eksyksissä oleva lesbo. Tajusin että heteroseksi on parhaimmillaankin peniskeskeistä. Naisen orgasmi on välietappi kohti varsinaista asiaa eli miehen laukeamista. Heteroseksi on pumppaamista, ejakulatiivista, huipentuvaa, ja lineaarista.

Naisen kanssa sängyssä oleminen on kaikkea muuta. Se on epälineearista, se on rihmasto, se purkautuu ja latautuu saman tien uudelleen, se on maisema, se on matka joka ei pääty. Siinä on lukuisia huippuja ja laaksoja, se jatkuu ja jatkuu, ja koko iho muuttuu sukupuolielimeksi. Naisen kanssa voi myös nussia, siitä olen jo kirjoittanut täällä. Kukaan ei mies ei ole koskaan pannut minua kunnes itken. Naiseni kanssa itken usein: onnesta.

Kun olin bisse, pidin siitä että naiset nussivat minua. Olin kömpelö ja epävarma. Nyt kun minusta on tulossa lesbo, haluan nussia naisia itse. Itsevarmasti, kohtuuttomasti, kovaa ja kauniisti. Panna heitä kunnes he itkevät.

Miksi emme voi pitää seksuaalisuuttamme omana tietonamme ja toteuttaa itseämme lakanoiden välissä kuten asiallista olisi?

  • Koska pitää aina tulla ulos siitä muotista joka on annettu.
  • Koska kaappeja ei tarvita.
  • Koska julkisissa vessoissa nussiminen on osa homomiesten historiaa: häpeän ja salailun aikautta.
  • Koska häpeä pitää ottaa haltuun ja emansipoida.
  • Koska haluamme olla julkisen tilan subjekteja.
  • Koska emme kumarra ostamisen alttareita.


Mitä me haluamme?

  • Olla mahtumatta muotteihin: naisen, tyttöystävän, lesbon, kuluttajan tai kaupunkilaisen.
  • Kasvaa suuremmiksi kuin annettu tila.
  • Venytella identiteettiämme kaikkiin ilmansuuntiin.
  • Rikkoa normeja.
  • Situationistilaisittain detournata julkista tilaa, toimia väärin, rikkoa, tehdä toisin.
  • Murtaa (hetero)matriisin.
  • Kirjoittaa kirjeitä toisillemme.
  • Laajentaa kaupunkikuvaa, omaamme ja muiden: Kun on kerran nussinut kahvilan tai ravintolan vessassa, ei se paikka enää palaa entiselleen: mielikuva ravintolasta on sekoitus tuoleja, mattoa, kaakelia, lattea, tunnelmaa, siideriä tai salaattia ja kiimaa, tuoksuja, tiukkuutta tai tilavuutta, orgasmeja, huohotusta, hikipisaroita. Juuri sen kerran hikipisaroiden makua ylähuulen yläpuolella.

Minä tiedän että julkisessa tilassa liikkuu lapsia, ja heitä me kunnioitamme. Me siivoamme jälkemme emmekä tuo seksuaalisuuttamme kenenkään silmille.

Minä olen entinen tavaratalon kerrossiivooja, enkä laita ketään alipalkattua ylityöllistettyä siivoojaa korjaamaan mehujamme. Me keräämme omat roskamme ja pyyhimme omat eritteemme.

Maalla leipä on ruista ja aviomies on löydetty naapurikunnasta.
Jokaisen pöydän päällä on liina, kukallinen tai kirjottu.
Mitä ei ole tai mikä ei ole mahdollista, sitä ei tavoitella, siihen tyydytään.
Tavaran lainaaminen on sallittua, rahan ei. Pihakoivun kaaduttua naapurin isäntä tuo kysymättä sirkkelinsä lainaksi.
Täällä minuus on suhteessa hehtaarien määrään – tilaa on paljon, mutta kaikki on salaojitettua – rajat, ojat ja omat on piirretty karttoihin, joita säilytetään kaikkien nähtävänä kunnantalon arkistossa.

Olla tarkoittaa täällä omistaa.

Seksuaalisuudelle on maalla kaksi tilaa ja aikaa – nuorena sitä voidaan harjoittaa luonnossa, vanhempana makuuhuoneessa. Ennen avioliittoa tai sen jälkeen. Sukupuolia on kaksi ja ne ovat eksplisiittisesti esitettyjä. Naiseus pilkottaa punaisen esiliinan ja miehuus hiestä värjääntyneen lippiksen alta.

Aikoja on neljä: kevät, kesä, syksy, talvi. Kaikki aika on helposti mitattavaa, lineaarista ja kronologista: mennyt, nykyinen, tuleva.

Maalla on ajat ja paikat, mutta ei samanlaista päällekkäisyyttä, simultaanisuutta tai samanaikaisuutta kuin kaupungissa, jossa jokaisella tilalla ja ajalla voi olla useita funktioita.

Maalla ollessani kaipaan kaupungin toiseutta,  rivoutta ja julkeutta – sitä mikä ei ensi silmäyksellä näy, vaan mikä täytyy tuottaa; sitä mikä tekee kaupungista paikan sijaan tilan. Baudelairen ajatuksia hengittäviä katuja, kahviloita, vessoja, porttikongeja. Tilojen paradoksaalista yksityisyyttä, joka on sosiaalisissa suhteissa tuotettua, ei annettua, sillä julkisuus ei ole tilan tai kaupungin ominaisuus, vaan yhteisön luoma ulottuvuus.

”Yksityinen on ehkä ollut se tila, jossa naiset ovat toimineet, mutta samalla on muistettava, että se on myös tila, johon naiset on pakotettu ja jossa heitä on hallittu. Yksityinen ei siis ole naisten tila vaan tila johon naiset on pistetty.”

– Linturi

Naisten huoneet on rakennettu lapsia ja hoivaamista varten – Flamingo Span lastenallas on sijoitettu naisten suihkujen eteen! – kun taas miesten tilat, perinteisesti kaupunki ja kadut, on rakennettu toisten katselemista ja tarkkailua varten. Näin julkinen ja yksityinen tila ovat kulttuurisia konstruktioita kuten sukupuolikin.

Häikäilemätön, empimätön, häpeämätön, hävytön, kursailematon, röyhkeä, siekailematon, säälimätön, röyhkeä, tiukka, ujostelematon, vitkastelematon

Nämä eivät ole kertomuksia rakkaudesta vaan yhdessäolosta. Nämä ovat tarinoita julkisesta tilasta ja halusta. Nämä ovat kirjoituksia kiimasta, haltuunottamisesta, elämästä oman huoneen ulkopuolella, naispuhetta, kehokieltä, kuluttaja-analyysia ja vessa-arvioita. Tervetuloa mukaan kaupungin toisiin tiloihin.