Punainen amomaxia

Hain sinut kotoa autolla. Odotin autossa, tarkistin huulipunan peilistä. Olimme leikkineet ajatuksella, että tulisin hakemaan sinua punaisella avoautolla, painaisin kaasua, auto ulvoisi, minä nauraisin, sinun vaaleat hiuksesi hulmuaisivat kevätillassa. Autossa olisi virtaviivaiset, ilmanvastusta vähentävät puskurit, sinun puskurisi imisivät katseet ja ilman ympäriltään.

Ajoimme päättömästi kehäteitä, moottoriteitä, pikkuteitä. Katuja, kujia. Keskustan mukulakivikatuja, moottoritien uutta sileää asfalttia. 60 km/h, 80 km/h ja 120 km/h.

Moottoritiellä käteni siirtyi reideltä kosteaan jalkoväliisi. Levitit, nojasit, kaasutit. Nostit jalkasi kojelaudalle, vastaantulevat rekkamiehet olisivat näkymästä innoissaan. Näkökenttäni kapeni vauhdista, sormeni kastuivat. Tila oli päällekkäinen, yhtä aikaa yksityinen ja julkinen, pysyvä ja liikkuva. Mitkään fysiikan lait eivät tuntuneet pätevän, sillä vauhtimme oli kaksinkertaista: seksiä liikkuvassa autossa. Nopeuden yksikkönä toimi pikemminkin seksuaalisuus kuin kilometrimäärä tunnissa.

”Vauhti, jolla auto jättää liikkumattoman maiseman taakseen,

synnyttää ruumiini ympärille aivan tietynlaisen tilan, lakien ulkopuolisen kapean tilan,

jossa alastomuus näyttäytyy ilman häpeää, eläimellisesti.”

Catherine Millet: Mustasukkaisuus

Pysähdyimme levähdysalueella, mutta huomasimme tarvitsevamme oman tien venäläisten rekkojen ja lapsiperheiden farmareiden sijaan. Käänsin auton soratielle, sinut autoa vasten. Oli kevät, metsässä kohisi lehtivihreä, meissä veri ja tunteet, takana moottoritie.

Tämä oli ensimmäisiä iltoja, jolloin liikuimme yhdessä.

 

”Kiinnostus samaan sukupuoleen on vain teini-iän kokeiluvaihe”

Nussiminen julkisissa tiloissa ei ole ainoa tärkeä asia. On tärkeää myös suudella. Pysähtyä liikennevaloihin ja painaa huulet yhteen, avata ne. On tärkeää suudella intohimoisesti ratikkapysäkillä. Kokeilla kielenkärjellä toisen hampaiden purupintaa kaupan edessä. Unohtaa ympäröivä maailma ja upota suudelmaan missä ja milloin tahansa.

Muistan mieslauman Aleksanterin teatterin edessä, ne vislasivat, joku huusi ”lisää imua!” ja me purskahdimme nauruun. Kun avasin silmäni, yksi miehistä nosti minulle peukalonsa ylöspäin, toivottamaan onnea. Vaikka kyseessä olisi voinut olla klassinen ”pääsenkö mukaan kolmanneksi?” -heteromiesfantasma, se ei tuntunut siltä. Aurinko paistoi, oli kaunista, olimme kauniita, ja ainakin se onnea toivottanut mies vilpittömän näköinen.

Muistan teinityttölauman suojatien toisella laidalla, ne kikattivat kun suutelin sinua sormeni niskahiustesi lomassa. Ajattelin että tämä voi olla jollekin tytöistä ensimmäinen kerta kun he näkevät että on oikein suudella naista, että aikuisetkin tekevät sitä, ettei sen tarvitse olla välivaihe eikä mennä ohi. Toivoin istuttaneeni kipinän jonnekin noiden epävarmojen, ylimeikattujen silmien taakse.

Sen ei tarvitse mennä ohi.

 

Haluaisin kävellä yhteisen salaisuuden kanssa

Ikävä ei tunnu päässä eikä sydämessä, se tuntuu iholla. Ihoni kaipaa kosketusta, silitystä, raapimista, puremista, hyväilyä, puristusta, hipaisua.

Ajattelen käsiäsi, ajattelen käsittämättömän kirkasta ihoasi.

Haluaisin köllähtää vierellesi sängylle niin että vatsamme painautuisivat pehmeinä yhteen. Haluaisin halata sinua niin että rintasi puristuvat omiani vasten. Upottaa pääni rintojesi väliin. Maata kyljelläni vieressäsi, takapuoleni lantiossasi kiinni.

Haluaisin sinun silittävän minua pitkin vedoin. Haluaisin sinun satuttavan minua määrätietoisesti. Haluaisin sinun ottavan minut takaapäin. Haluaisin sinun pujottavan sormesi hiusteni lomaan. Olla objektisi. Sinut subjektikseni.

Haluaisin kävellä kanssasi aurinkoisella Esplanadilla yhteisen salaisuuden kanssa. Haluaisin että käsivartemme hipaisisivat toisiaan vahingossa ja me pysähtyisimme kesken askelen koska olisi pakko suudella kun taas muistimme miltä toisen iho tuntui.

Haluaisin suudella sinua liikennevaloissa. Haluaisin suudella sinua tanssilattialla, kassajonossa ja mielenosoituksessa. Haluaisin suudella sinua kauppakeskuksessa, marssilla, konsertissa, kotimatkalla ja lähtöselvityksessä.

Ja tottakai tahtoisin myös mouruta edessäsi kuin kiimainen kissa. Tahtoisin nostaa perseeni korkealle ja näyttää sinulle miten haluan. Tahtoisin nostaa rintani kaula-aukosta esille kesken tiskaamisen, jättää alushousut kotiin ja antaa sinun nähdä pilluni terassilla niin ettei kukaan muu huomaa. Haluaisin nähdä silmiesi kipinän, kun näen niistä että kohta, kohta, ihan pian. Näen silmistäsi suoraan jalkoväliisi.

Yritän olla kärsivällinen ja kiltti. Tahtoisin suudella, painaa sormeni niskaasi, poskiasi vasten. Tuntea kätesi ristiselässäni, lapaluitteni välissä.  Miten rakastan kätesi painoa juuri siinä. Olen lähdössä lentoon mutta sinä pidät minut maassa kiinni, olet minun ankkurini, minun maani, minun painovoimani, minun.

 

Hylätty viljasiilo

Uusimaa on täyteen asutettu. Siltä ainakin ennen tuntui: Ajoimme Säkylässä ja Maitolassa vai missä kaikkialla, minä en ymmärrä maaseutua, olen urbaanin tyttö.

Etsimme metsätietä johon pysähtyä hetkeksi, jossa voisin sinut ottaa. Miehet katsoivat automme perään – vieraan, oudon – lahkeet kumisaappaiden sisään työnnettyinä. Minä käärin hihojani.

Lopulta se löytyi, käytöstä poistettu viljasiilo. Auringonvalo tanssitti pölyhiukkasia, lanta haisi, oli kuuma. Otin sinut seinää vasten takaapäin, otin sinut nurmikolla kontillasi. Sinä painoit itseäsi nyrkkiäni vasten, hakkasit, hanska ei riittänyt, ranteeni oli liukas. Olin syvemmällä kuin koskaan aikaisemmin. Linnut huusivat, sinä voihkit, äänesi muuttui matalammaksi kuten aina kun sinua nussin. Hengästyit, lähestyit eläintä, minä niin pidän siitä sinussa. Sinun alkuäänestäsi, kun olet pelkkää litinää ja kiimaa, höyryävää ihoa. Aurinko paistoi hiuksiisi, haparoin rintojasi kesähameen läpi. Hengästyin, kättä pakotti, hakkasin itseäni sinua vasten.

Jälkeenpäin sinä tärisit autossa, minä poltin tupakkaa ja ihailin rapsipeltojen keltaista. Ihan törkeä väri. Suorastaan rivo.