Ikävä ei tunnu päässä eikä sydämessä, se tuntuu iholla. Ihoni kaipaa kosketusta, silitystä, raapimista, puremista, hyväilyä, puristusta, hipaisua.

Ajattelen käsiäsi, ajattelen käsittämättömän kirkasta ihoasi.

Haluaisin köllähtää vierellesi sängylle niin että vatsamme painautuisivat pehmeinä yhteen. Haluaisin halata sinua niin että rintasi puristuvat omiani vasten. Upottaa pääni rintojesi väliin. Maata kyljelläni vieressäsi, takapuoleni lantiossasi kiinni.

Haluaisin sinun silittävän minua pitkin vedoin. Haluaisin sinun satuttavan minua määrätietoisesti. Haluaisin sinun ottavan minut takaapäin. Haluaisin sinun pujottavan sormesi hiusteni lomaan. Olla objektisi. Sinut subjektikseni.

Haluaisin kävellä kanssasi aurinkoisella Esplanadilla yhteisen salaisuuden kanssa. Haluaisin että käsivartemme hipaisisivat toisiaan vahingossa ja me pysähtyisimme kesken askelen koska olisi pakko suudella kun taas muistimme miltä toisen iho tuntui.

Haluaisin suudella sinua liikennevaloissa. Haluaisin suudella sinua tanssilattialla, kassajonossa ja mielenosoituksessa. Haluaisin suudella sinua kauppakeskuksessa, marssilla, konsertissa, kotimatkalla ja lähtöselvityksessä.

Ja tottakai tahtoisin myös mouruta edessäsi kuin kiimainen kissa. Tahtoisin nostaa perseeni korkealle ja näyttää sinulle miten haluan. Tahtoisin nostaa rintani kaula-aukosta esille kesken tiskaamisen, jättää alushousut kotiin ja antaa sinun nähdä pilluni terassilla niin ettei kukaan muu huomaa. Haluaisin nähdä silmiesi kipinän, kun näen niistä että kohta, kohta, ihan pian. Näen silmistäsi suoraan jalkoväliisi.

Yritän olla kärsivällinen ja kiltti. Tahtoisin suudella, painaa sormeni niskaasi, poskiasi vasten. Tuntea kätesi ristiselässäni, lapaluitteni välissä.  Miten rakastan kätesi painoa juuri siinä. Olen lähdössä lentoon mutta sinä pidät minut maassa kiinni, olet minun ankkurini, minun maani, minun painovoimani, minun.