Olin ennen bisse. Bi-seksuaali. Ajattelin että nussin ketä haluan, että sukupuolella ei ole väliä, että ihastun ihmiseen. Mutta koska en tiennyt skenestä mitään, enkä tiennyt mistä naisista pitäviä naisia löytyisi, päädyin aina seurustelemaan miesten kanssa. Naisten kanssa minulla oli vain lyhyitä, intohimoisia ja uteliaita seksikokemuksia.

Piti kasvaa monta vuosikymmentä ennenkuin sain kokea ensimmäisen oikean suhteeni naisen kanssa. Ja toki myös ensimmäinen oikea naiseroni. Sitten ensimmäinen eronjälkeinen naissuhteeni, sitten uusi naisrakastuminen.

Tajusin miten kuulun yhteen naiskehon kanssa. Sen pehmeyden ja pyöreyden ja kurvikkuuden. Sen piilotetun voiman. Tajusin miten kulmikkaita ja luisia ja kovia ovat miehet, ja että heillä kaikilla on penis. Unohdin mitä kyrvällä tehdään, mikä siinä oli se juttu joskus.  Tajusin miten rinnat ja pillu ja perse ovat asiat joihin haluan upota.

Ehkä minulla oli huonoja miehiä, ajattelee joku. Minä ajattelen että olin eksyksissä oleva lesbo. Tajusin että heteroseksi on parhaimmillaankin peniskeskeistä. Naisen orgasmi on välietappi kohti varsinaista asiaa eli miehen laukeamista. Heteroseksi on pumppaamista, ejakulatiivista, huipentuvaa, ja lineaarista.

Naisen kanssa sängyssä oleminen on kaikkea muuta. Se on epälineearista, se on rihmasto, se purkautuu ja latautuu saman tien uudelleen, se on maisema, se on matka joka ei pääty. Siinä on lukuisia huippuja ja laaksoja, se jatkuu ja jatkuu, ja koko iho muuttuu sukupuolielimeksi. Naisen kanssa voi myös nussia, siitä olen jo kirjoittanut täällä. Kukaan ei mies ei ole koskaan pannut minua kunnes itken. Naiseni kanssa itken usein: onnesta.

Kun olin bisse, pidin siitä että naiset nussivat minua. Olin kömpelö ja epävarma. Nyt kun minusta on tulossa lesbo, haluan nussia naisia itse. Itsevarmasti, kohtuuttomasti, kovaa ja kauniisti. Panna heitä kunnes he itkevät.