Kirje väsyneiden päivien keskeltä

Me riitelimme taas. Kiasman terassilla porotti aurinko, minä itkin, sinä itkit, me emme koskeneet toisiimme.  Kolme tuntia tiukkaa analyysia. Me yritämme. Maailma vaatii mahdottomia. Me käytämme loputtomasti energiaa selvitäksemme annetuista olosuhteista: kohtuuttomista työmääristä, huonoista esimiehistä, loputtomista rahahuolista, terveyden pettämisestä, ystävyyssuhteiden ristiaallokoista, vanhempien vaateista.

Ja sitten on me kaksi, me joiden pitäisi olla toisillemme lähteet, ne joista ammennamme voimaa. Ja me olemme niin väsyneitä kohdatessammme toisemme että emme jaksa kuin kiukutella ja syytää pahoja sanoja. Loukkaannumme epäolennaisuuksista, näemme asiat mustavalkoisina, kärjistämme ja provoisoimme: olemme idiootteja.

Kieleni työntyi suuhusi yhden kerran, puhuimme toistemme suihin: ”onko sulla hanskoja” ”mennään”. Nousimme pöydästä, säntäsimme kohti naistenhuonetta. Jotain tuttua tämän muukalaisuuden keskelle.

Otin sinut, olit niin tuttu, oli ihanaa olla sisälläsi. Olit ihan hiljaa ja äärimmilläsi. Yli äyräydesi. Lauettuasi käänsit minut seinää vasten ja tahdoit minut.

En osannut enää.

Sormesi sisälläni, en osannut niitä. En osannut rentoutua, tunsin itseni metalliseksi sisältä, en osannut olla, en osannut päästää sinua sisään. Olin kolinaa ja kovuutta, en pehmeä ollenkaan. Aloin itkeä. Pyysin sinua lopettamaan. En muistanut kättäsi enää. Sitä minä itkin. Se oli pitkä itku.

Me opimme kyllä. Ota minut taas syliisi. Tule sisääni ihan hiljaa, löydä tie minuun. Ota minut kämmenellesi ja anna levätä siinä. Me selviämme.

 

Punainen amomaxia

Hain sinut kotoa autolla. Odotin autossa, tarkistin huulipunan peilistä. Olimme leikkineet ajatuksella, että tulisin hakemaan sinua punaisella avoautolla, painaisin kaasua, auto ulvoisi, minä nauraisin, sinun vaaleat hiuksesi hulmuaisivat kevätillassa. Autossa olisi virtaviivaiset, ilmanvastusta vähentävät puskurit, sinun puskurisi imisivät katseet ja ilman ympäriltään.

Ajoimme päättömästi kehäteitä, moottoriteitä, pikkuteitä. Katuja, kujia. Keskustan mukulakivikatuja, moottoritien uutta sileää asfalttia. 60 km/h, 80 km/h ja 120 km/h.

Moottoritiellä käteni siirtyi reideltä kosteaan jalkoväliisi. Levitit, nojasit, kaasutit. Nostit jalkasi kojelaudalle, vastaantulevat rekkamiehet olisivat näkymästä innoissaan. Näkökenttäni kapeni vauhdista, sormeni kastuivat. Tila oli päällekkäinen, yhtä aikaa yksityinen ja julkinen, pysyvä ja liikkuva. Mitkään fysiikan lait eivät tuntuneet pätevän, sillä vauhtimme oli kaksinkertaista: seksiä liikkuvassa autossa. Nopeuden yksikkönä toimi pikemminkin seksuaalisuus kuin kilometrimäärä tunnissa.

”Vauhti, jolla auto jättää liikkumattoman maiseman taakseen,

synnyttää ruumiini ympärille aivan tietynlaisen tilan, lakien ulkopuolisen kapean tilan,

jossa alastomuus näyttäytyy ilman häpeää, eläimellisesti.”

Catherine Millet: Mustasukkaisuus

Pysähdyimme levähdysalueella, mutta huomasimme tarvitsevamme oman tien venäläisten rekkojen ja lapsiperheiden farmareiden sijaan. Käänsin auton soratielle, sinut autoa vasten. Oli kevät, metsässä kohisi lehtivihreä, meissä veri ja tunteet, takana moottoritie.

Tämä oli ensimmäisiä iltoja, jolloin liikuimme yhdessä.

 

Keskiviikon lounas @ Corona

 

Seksin subjektit ja objektit

Tulvan sivuilla lukijat määrittelevät  feminististä seksiä näin:

”NAISTA EI KOHDELLA reikänä. Feministiä ei naida, feministin kanssa naidaan.”

”FEMINISTINEN SEKSI ON naisten välistä seksiä, johon ei liity omistussuhteita kuten avioliittoa, tai naisten ja miesten välistä seksiä, joissa nainen on toimija ja koskematon, mies vastaanottaja (esim. anaaliseksi, jossa naisella on strap-on). Silloin seksi ei uusinna ja vahvista kulttuurisia valtarakenteita, mutta voi voimauttaa. Myös masturbointi on feminististä seksiä. Sänkyyni ovat tervetulleita vain naiset. Seksissä jokaisella on valta määritellä omat rajansa.”

Kummakerhon sivuilla viitataan Tulvan artikkeliin: ”Onko feministinen seksi vain lesboseksiä, ts. seksiä jossa ei naida ja tulla naiduksi? (Tai jossa halu tulla naiduksi ja naida ovat ainakin epäilyttäviä, heteromaailma hiipimässä varkain makuuhuoneeseen)”. Jutussa on viitteitä myös Anna Kontulan ja Tästä äiti varoitti – kirjan ympärillä pyörineestä keskustelusta. Anna on kritisoinut valtavirtafeminismiä, joka ei ole pystynyt uudistumaan eikä käsittelemään seksiin liittyviä valtarakenteita, esimerkiksi prostituutiota. Feminismi on käynyt läpi tyypillisen kiertokulun – kapina on loppunut, kun oma etu on turvattu – ja nykyään valkoiset keskiluokkaiset naiset karsinoivat kaikki naiset, naiseuden ja seksin luomiinsa lokeroihin.  Ensimmäisen ja toisen aallon feminismi on tuottanut seksikäsityksen, jossa nainen ei saa olla objekti, pelkkä reikä. Naisen on aina oltava subjekti, määriteltävä rajansa ja vapautensa (vrt. kommentit yllä) – nainen ei saa luopua kontrollista. Yhtä aikaa haluava ja halun kohteena oleminen ei ole sallittua. Säädyttömyydet, rivoudet, sadomasokismi, julkiset orgasmit ja vessaseksi on vuosikymmeniä ollut varattu lähinnä homomiesten diskurssiin ja kuvastoon, vaikka sukupuoli ei ole seksin ainoa eriarvoistava luokka.

Feminismin ja lesbouden suhde on luonnollisesti aina ollut läheinen. Feminismin myötä lesbous politisoitui ja nainen/feministi saattoi olla vapaa vain irrottautuessaan suhteista miesten maailmaan. Lesboseksinkin piti olla kaunista, hellää, tiedostavaa – suoranainen radikaalifeminismin kliimaksi.

Halu nähdä nainen pelkkänä pantavana reikänä punaisissa huulissa ja koroissa tai panna konttaavaa ja kuolaavaa feministiä strap-onilla – myös tähän haluun pitää olla oikeus.

 

Lesboseksi on eri asia

Heteroseksin mielekkyyden kyseenalaistaminen herättää tunteita. Pysyn silti kannassani: On kokonaan eri konsepti nussia niin että molemmat saavat fyysistä tyydytystä (heteroseksi) kuin että nussii toista vaikkapa kädellään niin että oma mielihyvä on kokonaan henkistä (lesboseksi).

Ja harvassa ovat ne miehet jotka tyydyttäisivät naisensa ja jäisivät itse ilman – naiset tekevät tätä heterosuhteissa kaiken aikaa.

Kyllähän lesbotkin voivat nauttia samaan aikaan, on 69-sento, on feeldoe-sauvat. Minulle ne eivät koskaan ole olleet mikään juttu.

Toisen nussiminen orgasmiin/orgasmimereen asti on huikea kokemus. Se on altruistista. Ja on yhtä kaikennielevä kokemus tulla toisen naisen nussimaksi, saada vain ottaa ja ottaa ja ottaa.

 

Poikkeava lesbo

Törmäsin ruokatunnilla yhteen kaveriin, skenessä paljon näkyvään ja kuuluvaan lesboon. Hän kertoi maakuntatyöreissuillaan joskus nussivansa miesten kanssa. Mukaan oli tarttunut kotipitsakokkia ja insinööriä. Pekkaa ja Hannua. Aamulla hän ei miehiä enää sietänyt, ja selitti olevansa lesbo.

Siinä missä heteronaisia kannustetaan kokeilemaan kerran naista, lesbojen on kerran lesboiksi ryhdyttyään pitäydyttävä naisissa – poikkeamia ei katsota hyvällä, ei vaikka kuinka panettaisi.

Kaveri ei koskaan Hesassa kerro näistä reissuistaan miesten kanssa.

 

Naisia dark roomin partaalla

– Mitä naiset tekevät keskenään dark roomissa?

– Lukevat runoja.

 

”Kiinnostus samaan sukupuoleen on vain teini-iän kokeiluvaihe”

Nussiminen julkisissa tiloissa ei ole ainoa tärkeä asia. On tärkeää myös suudella. Pysähtyä liikennevaloihin ja painaa huulet yhteen, avata ne. On tärkeää suudella intohimoisesti ratikkapysäkillä. Kokeilla kielenkärjellä toisen hampaiden purupintaa kaupan edessä. Unohtaa ympäröivä maailma ja upota suudelmaan missä ja milloin tahansa.

Muistan mieslauman Aleksanterin teatterin edessä, ne vislasivat, joku huusi ”lisää imua!” ja me purskahdimme nauruun. Kun avasin silmäni, yksi miehistä nosti minulle peukalonsa ylöspäin, toivottamaan onnea. Vaikka kyseessä olisi voinut olla klassinen ”pääsenkö mukaan kolmanneksi?” -heteromiesfantasma, se ei tuntunut siltä. Aurinko paistoi, oli kaunista, olimme kauniita, ja ainakin se onnea toivottanut mies vilpittömän näköinen.

Muistan teinityttölauman suojatien toisella laidalla, ne kikattivat kun suutelin sinua sormeni niskahiustesi lomassa. Ajattelin että tämä voi olla jollekin tytöistä ensimmäinen kerta kun he näkevät että on oikein suudella naista, että aikuisetkin tekevät sitä, ettei sen tarvitse olla välivaihe eikä mennä ohi. Toivoin istuttaneeni kipinän jonnekin noiden epävarmojen, ylimeikattujen silmien taakse.

Sen ei tarvitse mennä ohi.

 

Miksi nussin enää vain naisten kanssa?

Olin ennen bisse. Bi-seksuaali. Ajattelin että nussin ketä haluan, että sukupuolella ei ole väliä, että ihastun ihmiseen. Mutta koska en tiennyt skenestä mitään, enkä tiennyt mistä naisista pitäviä naisia löytyisi, päädyin aina seurustelemaan miesten kanssa. Naisten kanssa minulla oli vain lyhyitä, intohimoisia ja uteliaita seksikokemuksia.

Piti kasvaa monta vuosikymmentä ennenkuin sain kokea ensimmäisen oikean suhteeni naisen kanssa. Ja toki myös ensimmäinen oikea naiseroni. Sitten ensimmäinen eronjälkeinen naissuhteeni, sitten uusi naisrakastuminen.

Tajusin miten kuulun yhteen naiskehon kanssa. Sen pehmeyden ja pyöreyden ja kurvikkuuden. Sen piilotetun voiman. Tajusin miten kulmikkaita ja luisia ja kovia ovat miehet, ja että heillä kaikilla on penis. Unohdin mitä kyrvällä tehdään, mikä siinä oli se juttu joskus.  Tajusin miten rinnat ja pillu ja perse ovat asiat joihin haluan upota.

Ehkä minulla oli huonoja miehiä, ajattelee joku. Minä ajattelen että olin eksyksissä oleva lesbo. Tajusin että heteroseksi on parhaimmillaankin peniskeskeistä. Naisen orgasmi on välietappi kohti varsinaista asiaa eli miehen laukeamista. Heteroseksi on pumppaamista, ejakulatiivista, huipentuvaa, ja lineaarista.

Naisen kanssa sängyssä oleminen on kaikkea muuta. Se on epälineearista, se on rihmasto, se purkautuu ja latautuu saman tien uudelleen, se on maisema, se on matka joka ei pääty. Siinä on lukuisia huippuja ja laaksoja, se jatkuu ja jatkuu, ja koko iho muuttuu sukupuolielimeksi. Naisen kanssa voi myös nussia, siitä olen jo kirjoittanut täällä. Kukaan ei mies ei ole koskaan pannut minua kunnes itken. Naiseni kanssa itken usein: onnesta.

Kun olin bisse, pidin siitä että naiset nussivat minua. Olin kömpelö ja epävarma. Nyt kun minusta on tulossa lesbo, haluan nussia naisia itse. Itsevarmasti, kohtuuttomasti, kovaa ja kauniisti. Panna heitä kunnes he itkevät.

 

Haluaisin kävellä yhteisen salaisuuden kanssa

Ikävä ei tunnu päässä eikä sydämessä, se tuntuu iholla. Ihoni kaipaa kosketusta, silitystä, raapimista, puremista, hyväilyä, puristusta, hipaisua.

Ajattelen käsiäsi, ajattelen käsittämättömän kirkasta ihoasi.

Haluaisin köllähtää vierellesi sängylle niin että vatsamme painautuisivat pehmeinä yhteen. Haluaisin halata sinua niin että rintasi puristuvat omiani vasten. Upottaa pääni rintojesi väliin. Maata kyljelläni vieressäsi, takapuoleni lantiossasi kiinni.

Haluaisin sinun silittävän minua pitkin vedoin. Haluaisin sinun satuttavan minua määrätietoisesti. Haluaisin sinun ottavan minut takaapäin. Haluaisin sinun pujottavan sormesi hiusteni lomaan. Olla objektisi. Sinut subjektikseni.

Haluaisin kävellä kanssasi aurinkoisella Esplanadilla yhteisen salaisuuden kanssa. Haluaisin että käsivartemme hipaisisivat toisiaan vahingossa ja me pysähtyisimme kesken askelen koska olisi pakko suudella kun taas muistimme miltä toisen iho tuntui.

Haluaisin suudella sinua liikennevaloissa. Haluaisin suudella sinua tanssilattialla, kassajonossa ja mielenosoituksessa. Haluaisin suudella sinua kauppakeskuksessa, marssilla, konsertissa, kotimatkalla ja lähtöselvityksessä.

Ja tottakai tahtoisin myös mouruta edessäsi kuin kiimainen kissa. Tahtoisin nostaa perseeni korkealle ja näyttää sinulle miten haluan. Tahtoisin nostaa rintani kaula-aukosta esille kesken tiskaamisen, jättää alushousut kotiin ja antaa sinun nähdä pilluni terassilla niin ettei kukaan muu huomaa. Haluaisin nähdä silmiesi kipinän, kun näen niistä että kohta, kohta, ihan pian. Näen silmistäsi suoraan jalkoväliisi.

Yritän olla kärsivällinen ja kiltti. Tahtoisin suudella, painaa sormeni niskaasi, poskiasi vasten. Tuntea kätesi ristiselässäni, lapaluitteni välissä.  Miten rakastan kätesi painoa juuri siinä. Olen lähdössä lentoon mutta sinä pidät minut maassa kiinni, olet minun ankkurini, minun maani, minun painovoimani, minun.